Yön ratoksi liskojen nahanluonteja seuraillessa jäin pohtimaan erästä mielenkiintoista asiaa. Jonkin verran olen viime aikoina nähnyt kirjoitettavan siitä, että vihreät demonisoivat perussuomalaisia ja Timo Soinia, olen myös saanut lukea vihreiden uskonto- ja kirkkovastaisuudesta. Jokaisen puolueen sisälle mahtuu toki niin sanottuja mätiä omenoita, mutta itse en tunnista tästä lainkaan omaa puoluettani. Miksi minä aikanani valitsin vihreät, niin yhdessä suuressa roolissa päätökseni kannalta oli juurikin vihreä suvaitsevaisuus, suvaitsevaisuus joka koskee ihan kaikkia ihmisryhmiä. Asioita ei viedä eteenpäin demonisoimalla tiettyjä ihmistä, puoluetta tai uskonta, tai yhtään mitään muutakaan vastaavaa asiaa. Tällainen toiminta ei kuulu vihreisiin, kestäviin ja inhimillisiin arvoihin missään määrin, enkä itse ymmärrä tällaista alkuunkaan. Mieleeni heräsi kuitenkin myös ajatus, että eikö tässä vihreiden leimaamisessa syyllistytä juurikin samaan leimaamiseen ja demonisointiin, jota moni samoissa lauseissa kertoo halveksivansa? Itse en vihreänä tahdo, että minua leimataan asioiden demonisoijaksi tai kirkko- ja uskontovastaiseksi, koska näitä minä en todellakaan ole. Kannatan toki kirkon erottamista valtiosta, mutta silti ymmärrän että kirkko on toisille erittäin tärkeä, ja toki pitää muistaa että kirkon taholta tehdään paljon muun muassa hyväntekeväisyystyötä. En siis ole kirkkovastainen missään määrin, eivätkä sitä mielestäni ole vihreät ylipäänsäkään. Kirkon toiminnan kritisoiminen (nyt kun se toistaiseksi on osa valtiota) ei tarkoita kirkkovastaisuutta.

Mitä uskontoon tulee kannatan toki uskonnonvapautta, ja minusta jokaisella on oikeus elää oman uskontonsa mukaan, kunhan ei vahingoita sillä muita. Kunniamurhia tai naisten opettamista nyrkein ynnä muita en aio hyväksyä suvaitsevaisuuden nimissä jatkossakaan. Omalla uskonnollaan ei saa myöskään pyrkiä rajoittamaan toisten elämää. Vaikka minä kannatan sukupuolineutraalia avioliittolakia, en aio pakottaa vaikkapa Päivi Räsästä naimisiin naisen kanssa, en pyri siis rajoittamaan Päivin elämää ja hyväksyn täysin, että Päivi elää oman kantansa mukaan. Tässä tulikin se olennainen ero, miksi vaikkapa sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen ei ole suvaitsemattomuutta vaikkapa Päivin uskontoa kohtaan. Minulta löytyy ystäväpiiristä niin kristittyjä muslimeja kuin persujakin, ja kaikki ovat tähän mennessä ja jatkossakin tulevat minun kahvipöytääni sopimaan, ja uskon että niin he sopivat monen muunkin vihreän kahvipöytään.

Yhteenvetona siis lopuksi, vaikka joku vihreä Pekka Haaviston kannattaja ei suvaitsisi aidosti vaikkapa perussuomalaisia ja kristittyjä, niin toivon kaikkien ymmärtävän, että tämä ei ole kaikkien vihreiden näkemys, eikä myöskään Pekka Haaviston näkemys asiasta. Minä yritän parhaani mukaan olla syyllistymättä leimaamiseen, koska minä elän arvojeni mukaan, en vain puhu kauniita sanoja suvaitsevaisuudesta, vaan yritän parhaani mukaan toteuttaa arjessani oikeaa suvaitsevaisuutta oli sitten kyseessä mikä tahansa ihmisryhmä. Sanojensa mukaan eläminen ei ole aina helppoa, mutta se on erittäin opettavaista. Siinä joutuu väistämättä huomaamaan, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja jokainen meistä voi ottaa paljon oppia erilaisista näkökulmista.