Jälleen kerran olemme tänään saaneet seurata keskustelua aiheesta seksuaalisen suuntautumisen tiedusteleminen työhaastattelussa. Eräs Mika Niikko Perussuomalaisista näet tahtoisi homman etenevän niin, että suuntautumista saisi tiedustella, koska "Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin, tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne (työpaikan) arvot tulevat toteutumaan." Tässä minua jäi askarruttamaan se, että mitä hän tällä perustelullaan ajaa takaa? Olettaako Niikko, että seksuaalivähemmistöön kuuluvan elämään ei mahdu mitään muuta asiaa, ja heistä jokainen huutaa jatkuvasti työpaikallaan, että "Olen homo/biseksuaali!". Eihän kukaan nyt huuda työssään jatkuvasti olevansa heterokaan. Monta työpaikkaa olen nähnyt, jossa ylipäänsä arvot ovat hyvinkin moraalisesti arveluttavia, jos jokaisen työpaikan pitää saada toteuttaa arvojaan mielivaltaisesti niin sanotaanko nyt näin, että kohta ei töissä ole kovin mukavaa.

Mitä tekemistä sillä seksuaalisella suuntautumisella on sen kanssa miten ihminen tekee työnsä? Sehän siinä onkin tämä koko pointti, että kun ei sillä ole oikeasti mitään väliä, miksi tämä asia pitäisi saada tietää? Työntekijän koulutus ja työtaustaa kysytään, koska niillä on väliä työtehtävän kannalta, mutta sen sijaan se tykkääkö joku sadomasokismista vai ei on täysin työhön liittymätön asia siinä missä seksuaalinen suuntautuminenkin. Eivätkö sellaiset kysymykset kuulu työhaastatteluun missään määrin. Onhan se nyt toisaalta aika kamalaa kun homo- tai biseksuaalisuutta ei voi päätellä ulkonäön perusteella kuten vaikkapa ihonvärin, ja tämä vaikeuttaa seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjimistä. Kyseltiinhän joissakin koulujen pääsykokeen haastatteluosiossakin kouluampumisten jälkeen, että onko hakijalla ollut mielenterveysongelmia ja onko hakija syönyt lääkkeitä (kyseessä ei siis ollut mikään koulutus missä olisi tarpeen kysellä tällaisia eli työssä ei käsitellä esimerkiksi aseita).

Kukaan ei ole vieläkään minulle vastannut miksi se seksuaalinen suuntautuminen tulisi tietää työhaastettalussa. Se ei vaikuta henkilön älykkyyteen tai kykyyn suorittaa kyseinen työtehtävä. Sitten on vielä pilvin pimein ihmisiä, jotka jatkuvasti avautuvat siitä, että kuinka on rasittavaa kun seksuaalivähemmistöt pitävät itsestään niin kovaa meteliä. No miksiköhän sitä meteliä tulee? Jos joku haluaa avoimesti syrjiä toisia niin onhan se nyt ihan hirveää kun tällaista ei vain niellä, ja olla kiltisti hiljaa. Tällainen ajatusmallihan on kuin keskiajalta, tietty kansanosa on parempaa kuin toiset ja "ala-arvoisempien" pitää vain kiltisti ottaa vastaan kaikki mitä täältä paremmalta kansanosalta tulee.

Sehän tässä hommassa eniten pistääkin kyrpimään että on näitä tyyppejä, jotka haluavat syrjiä ihmisiä tällaisten seikkojen perusteella. Sitten nostetaan äläkkä siitä kun joku kehtaa tehdä numeron siitä, että häntä on syrjitty. Yllättäen ne ovatkin ne seksuaalivähemmistöt, jotka tekevät asiasta turhaa numeroa. No kaikenhan voi toisaalta kääntää näin, jos minä haukun jota kuta vähä-älyiseksi kusipääksi niin eihän se ollut minun vikani, että haukuin, toinen oli vain herkkänahkainen kun loukkaantui. Oikeastaan sekin, että vedin naapuria turpaan niin oli naapurin oma vika, mitäs sattui minun nyrkkini tielle kun yritin varastaa hänen ruohonleikkuriaan. Mielessäänhän työnantaja voi ajatella ihan mitä vain, kuten jokainen meistä. Silti ihmisten sosiaaliseen maailmaan kuuluu tietyn hienovaraisuuden noudattaminen. Usein kaupan kassalla mielessäni manailen, kun ihmiset eivät osaa käyttäytyä, mutta koska minä ajattelen, että sosiaaliset säännöt ovat tarpeellisia elämän sujumisen kannalta, en mene huutamaan sille keski-ikäiselle Jorma Petterille, että "Etkö nyt vittu saananan idiootti kusipää läski osaa laittaa tuota Seuraava asiakas-kapulaa???!!!"

Lasten maailmassa ihan kaiken mitä ajattelee voi vielä sanoa ääneen, voi kysyä sedältä kaupassa vaikka että "Onko sulla iso muna?", koska lapset eivät ole vielä oppineet sosiaalisia sääntöjä, eivätkä sitä että arjen sujuvuuden kannalta nämä ovat tärkeitä. Ihminen kuitenkin oppii ja kehittyy, kehittymisen myötä myös sosiaalisten taitojen pitäisi hioutua kohdalleen, mutta eivätpä ne vain kaikilla hioudu. Ihmiset eivät mitään muuta ehtisi tekemään kuin tappelemaan, jos meillä ei olisi sosiaalisia osaksi tiedostamattomiakin sääntöjä. Jos jolla kulla on minusta törkeä tukka ja toisella kamalan värinen auto, niin miksi minun pitäisi mennä varta vasten kertomaan tämä kyseiselle henkilölle? Koska koen tarvetta olla huomion keskipiste? Koska olen ylpeä siitä, että olen juntti ja ajattelen että vain minun näkemykseni on oikea? Ei, en mene näille henkilöille sitä huutamaan, koska ajattelen että se uusi minusta törkeä tukka tai se kamalan värinen auto voivat olla omistajalleen tärkeitä. Omistajaa voisi loukata se, että koen tarpeen tuoda esille sitä, kuinka vain minun näkemykseni on oikea. Minulla ei ole mitään perusteltua ja järkevää syytä toimia niin, että tahallani loukkaisin toista, koska minä olen oppinut ajattelemaan, että minun näkemykseni ei välttämättä ole se ainoa oikea tässä maailmassa.

Eikö seksuaalivähemmistöön kuuluva saisi ajaa oikeuttaa vaikkapa avioliittoon, koska hän ei ole hetero? Millä perusteella vain heterot saavat ajaa oikeuksiaan? Heterot saavat esimerkiksi mennä naimisiin, homoseksuaalit eivät, joten miksiköhän mahdollisista homoavioliitoista keskustellaan? Miksi ei keskustella heteroavioliitoista? No tietenkin siksi, että toinen on sallittua lainsäädännössämme ja toinen ei. Eiköhän tässä maailmassa ole tilaa sekä heteroille, homoseksuaaleille ja bi-seksuaaleille ihan siinä missä on tilaa mustille ja valkoisille, pitkille ja lyhyille. Jokainen saa itse elää tahtomallaan tavalla, se että vaikkapa homoavioliitosta tulisi laillinen, ei tarkoita että kaikkien on sitten pakko mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa. Jokaisella olisi vapaus valita kumppaninsa avioliittoon, nyt se oikeus on vain heteroilla (ja tietenkin heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävällä bi-seksuaalilla, mutta heidän kohdallaan voisi olla toisinkin).

Miksi homojen tai vaikkapa maahanmuuttajien oikeuksien ajaminen olisi joltakin toiselta pois? Miksi niistä kirjoittaminen olisi joltakin toiselta pois? Tasa-arvoahan on jo laissa määritelty, mutta se ei aina toteudu, joten siksi erilaiset ryhmät ajavat omia asioitaan. Esimerkkinä luokittelusta vaikkapa tällainen yksinkertainen asia: Jos eläin jota on potkaistu on koira niin ei se siitä kissaksi muutu, ja vaikka jutun kirjoittaja ajaisikin kaikkien eläinten oikeuksia niin todennäköisesti jutussa mainitaan, että potkaistu eläin oli koira. Juuri muutama viikko sitten oli niinkin huonotasoisessa julkaisussa kuin Seiskassa oli juttua lyhyistä ihmisistä, ja heidän selviytymisestään elämässä eli kyllä niistä muistakin kuin homoista kirjoitetaan, ja muidenkin oikeuksia on ajamassa ihmisiä. 
Ilman minkäänlaista luokittelua olisi käytännössä mahdotonta edes keskustella tasa-arvosta, koska tällä hetkellä erilaisten ryhmien tilanne, ja eri maiden tilanne tasa-arvossa on käytännössä erilainen. Jos ei olisi sallittua edes eritellä minkä maan ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat kyseessä niin koko keskustelun käyminen olisi käytännössä mahdotonta. Koko maailman ihmisten ihmisoikeudet on kaunis asia, mutta esimerkiksi poliittisen keskustelun käyminen ilman minkäänlaista jaottelua olisi mahdotonta. Ihmisoikeudet voivat olla käsite, voivat olla osa ideologiaa, mutta lähempään tarkasteluun tarvitsemme luokittelua.

Seksuaalivähemmistöön kuuluva ilmoittaa harvemmin, että ei hyväksy heteroita. Bi-seksuaali saattaa jopa elää heteroseksuaalisessa parisuhteessa, joten ketkä tässä hommassa nyt oikein ovat ahdasmielisiä? Joo niinhän se menikin, että seksuaalivähemmistöt ovat ahdasmielisiä kun eivät hyväksy syrjimistä seksuaalisen suuntautumisen perusteella...