Tukipakettien antamisen luvatussa maassa on nyt viime aikoina tietenkin käyty paljon keskustelua siitä, onko tukipakettien antaminen oikein? Tarvitseeko Suomen ottaa velkaa auttaakseen toisia maita? Mistä Suomessa tingitään, jotta meidän valtiomme oma talous saadaan edes vähemmän järkevään kuosiin?

Kataisen visioissa Suomessa aletaan tinkiä peruskoulutuksesta, sekä vanhusten- ja terveydenhuollosta. Asiallinen kysymys on, että miten näistä voidaan tinkiä vai voidaanko lainkaan. Oma mielipiteeni on, että yksikään näistä asioista ei kestä enää yhtään tinkimistä, mutta on ollut melko shokeeraavaa huomata, että maastamme löytyy myös ihmisiä, jotka ovat innoissaan kannattamassa tukipaketteja ja omien etujemme tinkimistä. Kun katsoo tällä hetkellä esimerkiksi terveydenhuollon tai vanhustenhuollon hälyttävää tilaa, ei voi kuin kysyä mitä näillä ihmisillä liikkuu päässä.

Eräs henkilö käytti puheenvuorossaan ilmaisua "Niin makaa kuin petaa", ja oli sitä mieltä että ennenkin selvittiin ilman yhteiskunnan tukia ja plaa plaa plaa. Joskus ihmiset asuivat luolissa, joskus meillä ei ollut sähköä, mutta se ei tarkoita että nykyihminen tuosta vain pärjäisi ilman sähköä ja osaisi tuosta vain asua luolassa, eikä tarvitsekaan. Ajan myötä ihmisen kohtaamat haasteet muuttuvat, ja niin ihmistenkin pitäisi. Vaikka sinä vuonna kuuskäänt olisit kasvattanut lapsesi ilman yhteiskunnan tukia, niin tämä ei tarkoita että kaikki tuet pitäisi tällä hetkellä poistaa tai että rakennettua hyvinvointia pitäisi rappeuttaa, koska joskus on ollut huonommin. Onpa vastaan tullut mielipiteitäkin, joissa työttömyyskorvausta ei pitäisi maksaa kuin kolme kuukautta. Tässä ajassa kuulemma löytää töitä, jos niitä haluaa. Kertokaapa tämä niille, jotka ovat lähettäneet satoja hakemuksia saamatta töitä. Yhtä paikkaa saattaa hakea satoja henkilöitä, joten ei se ole ihan itsestään selvää, että sen työn saa, jos vain tarpeeksi haluaa. Jälleen vaikka vuonna kuuskäänt sai sen työn vain astelemalla työpaikalle ja vakuuttamalla työhalukkuuttaan, enää ei ole näin. Olisipa tämä elämä mahtavan helppoa, jos kaiken saisi kun tarpeeksi haluaa. Kannattaisi myös pitää mielessä, että vaikka itsellä on mennyt elämä putkeen, niin kaikilla se ei välttämättä ole mennyt, eikä tule menemään yhtä putkeen. Hienoihin naivistisiin ihannemaailmoihin ilmestyy valitettavasti tekijä, jota kutsutaan elämäksi.

Itse näen asian näin, että mikäli työttömyyskorvaus lopetettaisiin kolmen kuukauden jälkeen (kaikki kun eivät kuitenkaan saa töitä tämän ajan jälkeen millään), niin tämä räjähdyttäisi asunnottomuusongelman käsiin, josta seuraisi myös rikosten räjähdymäinen kasvu. Entäs sitten näiden ihmisten lapset? Heillä ei kovasti tulevaisuutta olisi. Täytyy sanoa, että itsekin mielummin varastaisin ruokani kuin kuolisin nälkään, joten mielestäni on enemmän kuin tekopyhää jonkun sanoa, että en itsekään ole ikinä joutunut turvautumaan varastamiseen. No tilanne ei ole sitten ollut sellainen kuin kodittomalla, jolla ei ole senttiäkään ja nälkä kurnii vatsassa.

Se että työtä ei ole saanut, on kuitenkin mukamas vain laiskuutta, ja laiskojahan ei tarvitse auttaa! Kyseistä henkilöä ei kovasti kiinnostanut miten paljon tukien lopettaminen kolmen kuukauden jälkeen, ja tämän myötä asunnottomuus lisäisi sosiaalisia ongelmia, ja miten paljon lisää rahoja tarvitaan näpistysten selvittelyyn. Kyseinen henkilö ei myöskään liene kuullut inhimillisyydestä. Silti meidän pitäisi antaa rahaa muille EU-maille... Myöskin kaikki tuntemani työttömät ovat kantaneet suunnatonta syyllisyyttä siitä, että he ovat työttömiä. Joten meniköhän se nyt ihan niin, että työtön vain rallattelee iloisena kun tulee ilmaista rahaa!

Aamulehdessä taannoin eräs professorimies päivitteli, että mitä opiskelijat tekevät köyhyystilastoissa. No olisiko vaikka, koska he ovat köyhiä? Ei sillä mielestäni ole väliä onko henkilö missä vaiheessa elämänkaartaan (professorin perustelun mukaan opiskelija on vasta menossa työelämään, joten heitä ei pidä laskea köyhyystilastoihin, koska he eivät ole tuottavassa vaiheessa elämäänsä. No eivät olekaan mutta silti on syötävä ja laskut maksettava). Köyhä on köyhä, ja jos tuloilla ei pysty elämään niin ei pysty, tällöin on kiistattomasti köyhä.

Professorimiehen mielestä yhteiskunta syytää suorastaan rahaa opiskelijalle ilman mitään vastinetta (professori on hyvä ja tutustuu alle 300 eurolla kuussa elämiseen ja siihen kun tulot eivät riitä edes asumismenojen kattamiseen, professori on hyvä ja tekee myös opintejensa ohella muutamaa työtä, opinnotkin pitäisi vielä saada sujumaan). Professorin kirjoituksesta voisi päätellä, että hän kannattaa mallia, jossa vain rikkailla on mahdollisuus opiskella. Onhan se tietysti helppo paukuttaa poskea, kun on itse yliopisto-opintonsa päättänyt kymmeniä vuosia sitten, ja on varmassa työpaikassa varmalla palkalla. Laiskojahan ei professorinkaan mielestäkään tarvinnut auttaa!

Itse näen asian niin, että perustulo helpottaisi ihmisten siirtymistä työelämään kun opinnot olisi mahdollista suorittaa ilman, että joutuu tekemään muutamaa työtä samalla, jolloin opintojen valmiiksi saattaminen viivästyy. Perustulo myös tekisi työntekemisestä taas kannattavaa, nykyisellään se ei valitettavasti sitä läheskään aina ole. Myös sairailla olisi mahdollisuus osallistua omien voimiensa mukaan työelämään, ja toimia myös vielä näin hyödyllisinä veronmaksajina.

On uskomatonta, että nykyajan "sivistyksen" keskellä, kun kaikilla on tieto ulottuvillaan ja tiedon haku on helpompaa kuin koskaan, törmää yhä edelleen moiseen sivistymättömyyteen. Näkemyksiin, jossa nähdään vain välittömät säästöt ja voitot. Pitkäjännitteinen ja pitkällä aikavälillä kattavampi työ tuntuu olevan monelle (jopa professorimiehelle) täysin tuntematon käsite. Uskomatonta! Mitenkäs suu pannaan sitten kun itse joudutaan johonkin kriisiin elämässä, eikä toimeentulo ole taattu. No sitten yllättäen kelkka kääntyykin ja yhteiskunnan tuet ovat niin hyvä asia (kunhan niitä ei anneta kenellekään muulle!). Kyllähän se on niin ihanaa kituuttaa työttömyyskorvauksilla tai sairauspäivärahalla, kun saa jatkuvasti pelätä, että koska toimeentulo loppuu. Kyllähän se on niin ihanaa käydä paperisotaa, ja odottaa päätöstä sydän kurkussa. Päätöstä, josta riippuu saako sitä leipää pöytään vai ei. Tervetuloa, vaihdan kernaasti jonkun terveen henkilön kanssa osia!