Piti nyt sitten oikein omin korvin kuunnella tämä Pekka Haaviston tietyissä piireissä kohua aiheuttanut lausunto sikatilojen kuvaamisesta. Täytyy nyt kyllä ihan rehellisesti todeta, että paljon melua on taas noussut tyhjästä. Pekkahan puhui ylipäänsä siitä, että tällaisia iskuja ja salakuvaamista ei ylipäänsä pidä hyväksyä. Eikä hän halua yhteiskuntaa, jossa tällainen toiminta on täysin oikeutettua. Pekka ei sanonut, että hän ei ymmärrä tällaista toimintaa, hän sanoi että hän ei hyväksy, nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Minusta on ihan hyvä miettiä, että missä menee tällaisen toiminnan raja, jos se on hyväksyttyä eläinsuojelun nimissä voiko tällainen ollo hyväksyttyä muidenkin asioiden nimissä?

Syytteitähän ei tosiaan tullut kotirauhan rikkomisesta, mutta julkisrauhan rikkominenhan nyt ei syytteenä sinänsä loppuviimein hirveästi poikkea kotirauhan rikkomista.

"Julkisrauhan rikkominen on rikos, jossa henkilö tunkeutuu, menee salaa, kätkeytyy tai jää julkisrauhalla suojattuun tilaan. Julkisrauhalla suojattuja tiloja ovat muiden muassa
    •    virastot
    •    liikehuoneistot
    •    toimistot
    •    tuotantolaitokset
    •    kokoustilat
    •    edellisiä vastaavat huoneistot ja rakennukset. Sellainen ei ole lato tai varasto, mutta julkisrauha koskee koulua, kulttuurilaitosta, liikuntalaitosta, museota, sairaala ja vankilaa. Säännös koskee myös ammatinharjoittamiseen ja harrastustoimintaan käytettäviä työtiloja.
    •    edellä kuvatun rakennuksen aidattu piha-alue, jonka aita on sellainen, ettei oleskelukiellon olemassaolosta ole epäselvyyttä. Jos liikkumista tai oleskelua halutaan rajoittaa piha-aluetta laajemmalla alueella, voidaan käyttää poliisilain (493/1995)  52 pykälää.
    •    puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen kytössä oleva alue, kuten kasarmialue"


Käytännön erohan on siis nimike, ja se että kyseessä ei ole toisen asuinkiinteistö/asunto, maksimirangaistuskin on sama. Kuvitellaanpa tilanne jossa aikanaan vaikkapa talousrikoksiin syyllistynyt yritysjohtaja halutaan vastuuseen vanhoista teoistaan keinolla millä hyvänsä, ja näyttö ei riitä. Tunkeudutaan yritysjohtajan toimistoon, ja lavastetaan todisteita, eihän sillä nyt niin ole väliä millä todisteilla tämä johtaja sinne vankilaan saadaan kun hän teot on tehnyt kuitenkin. Kukaan ei saa koskaan tietää, että todisteet ovat lavastettuja. Kyseessä on siis vain julkisrauhan rikkominen. Yritysjohtaja menee linnaan ja kaikki ovat tyytyväisiä, paha sai palkkansa. Vai menikö se ihan näinkään? Tästähän on jo lyhyt matka siihen, että lavastetaan koko syyllisyys.

Itse olin todella tyytyväinen kun suurin osa syytteistä kaatui, eivätkä älyttömät rangaistusvaatimukset menneet läpi, mutta jos ei tällaisen toiminnan moraalista ylipäänsä saa keskustella niin minusta ollaan väärällä tiellä. Eläisuojelija saa rikkoa lakia/toimia moraalisesti väärin, koska hän on parempi ihminen, mutta sikatilallinen ei, eihän tämä nyt näinkään voi toimia. Itsekin olen eläinsuojelija, mutta kestän kyllä, että tällaisen toiminan moraalista keskustellaan. Kuka sitten on moraalisesti parempi kuin toinen, voidaanko moraalisella paremmuuden tunteella oikeuttaa tällainen toiminta, voidaanko sillä oikeuttaa jopa muunlaista toimintaa. Ensin toimitaan eläinten hyväksi tai yhteiseksi hyväksi, kuinka nopeasti tästä ylitetään kynnys toimiakin omaksi hyväkseen väärin? "Kun eihän tämäkään nyt niin kamalaa ole…" Toiset ihmiset oikeuttavat moraalisesti toisen surmaamisenkin, koska toinen on tehnyt pahaa. No miten tämä surmaaja sitten on moraalisesti parempi ihminen? Tällaisenkin teon motiivia voi motiivista riippuen jotenkin ymmärtää, mutta hyväksyä tekoa ei voi koskaan.

Osa minusta ymmärtää kansalaistottelemattomuuden tietyissä tilanteissa, mutta en voi seistä sen takana, että tämä olisi hyväksyttävää tai pitäisi olla hyväksyttävää, ja eikä voi presidenttiehdokaskaan! Jos kansalaistottelemattomuuteen joudutaan, sen tulee olla viimeinen keino, siihen ei tule kannustaa, eikä sitä tule pitää arkisena ja täysin moraalisesti hyväksyttävä tapana hoitaa asioita, koska "minä olen parempi ihminen ja hyvällä asialla". Kansalaistoimintaan  ja vaikuttamiseen sen sijaan on kyllä hyvä kannustaa.

Voiko joku kansalainen nyt ihan sinisilmäisesti sitä paitsi sanoa, että ei ole tiennyt millaista sikatiloilla on? Vuosia on ollut tiedossa, että sikojen hoito on täysin asiatonta ajatellen millaiset olosuhteet sika eläimenä tarvitsee. On idealistisesti hieno asia, että tällaiset puutteet tuodaan kansan tietoon, mutta olisi mielenkiintoista tietää onko joku lopettanut sianlihan syönnin näiden kuvien takia? Voiko joku sinisilmäisesti väittää, että on ajatellut tilallisten hoitaneen sikoja ihan hienosti? Ihan oikeasti nyt ihmiset, ainoa keino jolla oikeasti vaikutetaan itse ongelmaan on lakimuutos, pianhan lakialoitteen tekeminen onnistuu myös meiltä kansalaisilta. Sikojen olojen parantamiseksi saisimme varmasti nimiä tarpeeksi kasaan. Totta kai kuluttajien ostokäyttäytymisellä on merkitystä, mutta jos haluamme ajatella sikojen oloja ihan kokonaisvaltaisesti niin ainoa tapa on lakimuutos. En tuomitse kuvaajia, heidän tekonsa on ymmärrettävä, mutta onko heidän tekonsa hyväksyttävä on toinen kysymys? Ymmärtämisen ja hyväksymisen ero tuntuu usein menevät ihmisiltä sekaisin. Voiko tarkoitus todella pyhittää keinot? Mihin tällä linjalla olemme matkalla? Minusta näitäkin asioita on voitava pohtia, ja on hyvä pohtia.