Näinhän sitä aina sanotaan, ja sen huomaa kyllä, että tämä yhteiskunta ei ole suunniteltu ilta- tai yöihmiselle, puhumattakaan esimerkiksi unihäiriöisistä. Minusta on aivan käsittämätöntä, että vuosi toisensa jälkeen, ja kunta toisensa jälkeen jatkuu sama touhu terveydenhuollon taholta. Vaikean unihäiriön vuosia omanneena yritän tietysti aina joka paikassa valottaa, että aamuaika ei todellakaan sovi. Terveydenhuollossahan pitäisi työskennellä ammattilaisia, joten kannattaisi ainakin opetella lukemaan minkä vuoksi se potilas on sinne lääkäriin tulossa. Itseltäni on on vähintään puoli viikkoa pilalla sen aamuherätyksen takia, ja herätys stressaa etukäteen niin suunnattomasti. Kaikki eivät ihan aikuisten oikeasta halua hoitaa asiaa pois alta "heti ensimmäiseksi aamulla". Onhan se toki kiva ajatella, että ei tarvitse koko päivää kytätä jotain lääkäriin menoa, mutta jos potilaan papereissa lukee selkeästi, että aamuherätykset eivät unihäiriön vuoksi onnistu, niin olisi ihan mukava, että terveydenhuollon taholta ei pahennettaisi tätä tilannetta entisestään. Se aina mukavaa kun saa kotiin sen paperin, jossa ilmoitetaan että aikasi on kahdeksalta aamulla. Tuleekin oikein sellainen olo, että minuthan otetaan todella vakavissaan.

Toinen raivostuttava seikka on se, että jos joku sopii tulevansa käymään kello yhdeksän pintaan, niin se ei tarkoita minun mielestäni kello 11 tai 12. Muutenkin korpeaa nousta kykkimään aamusta jonkun takia, puhumattakaan sitten että unihäiriöinen on noussut aikaisin kun on ajatellut, että toinen osapuoli pitää sopimuksesta kiinni. Ihan pikkuisen alkaa pää savuamaan siitä vaiheessa kun tunnit kuluvat, eikä ketään näy. Varsinkin kun on tullut todettua, että tämä on tiettyjen ihmisten kohdalla tapa. Yleensä on myös tapana ilmoittaa mikäli ei pääse (ainakin kun kyse on asiakkaasta, joka on maksanut palvelusta), mutta tulipa tässä menneellä viikolla törmättyä tähänkin, että ilmoitusta ei näy eikä kuulu. Kerrottaneen tässä nyt hieman taustaa, eli kotiimme piti tulla asentamaan Tulikiven takka. Uunimestari ilmaantui eräänä päivänä paikalle ja ilmoitti meille, että hän tulee tekemään esityöt tulevana maanantaina, ja muurauksen saman viikon lauantaina. No maanantaina ei kaveria näkynyt eikä kuulunut, eikä hän ilmoittanut mitään. Odottelimme muutaman päivän, ja sitten päätimme kysyä, että mikä on lauantain epistola. Takan muuraustahan ei voinut tietenkään ajatella enää lauantaille kun esitöitä (pohjan valua tms.) ei ollut tehty. Hänellä olikin ollut maanataina keikka pidemmällä. No olisi tietysti ollut ihan kohteliasta ilmoittaa.

Hän oli sitten suunnitellut tulevansa torstaina tekemään esityöt ilmoittamatta meille mitään. No tässä vaiheessa korpesi jo sen verran, että  mieheni ilmoitti, että minä en kivien kantohommiin kipeän selkäni pysty. Takan kivet ovat siis ulkona, ja ne täytyy tietenkin kantaa sisälle ennen muurausta. Viikkoja etukäteen niitä ei viitsi kantaa, koska vievät sen verran tilaa, ja kävelemäänkin on mukava olohuoneen läpi päästä. No torstaina hemmo sitten poikkesi, ja ilmeni että lattiassa ei olekaan tarvittavaa valua (jonka siis luulimme lattiassa olevan, koska paikalla on muuri ja hormikin), tämän hän lupasi tulla tekemään lauantaina joskus yhdeksän pintaan. No lauantai-aamuna tunnit taas kuluivat, ja yhdentoista aikaa pihamme kurvasi auto. Ei siinä, toki minä ymmärrän että joskus hommat voivat varsin hyvin venyä, mutta se maaginen taikasana on ilmoittaminen. Innolla tässä odottelemme eeppisen takkasaagan lopua.

Koomisinta on, että menneen kuukauden aikana kaikki henkilöt, joiden kanssa asioi ovat tehneet saman tempun. Autohuollosta meille ei ilmoitettu edes lopullista vikadiagnoosia, ja heitä ei tahtonut millään kiinni. Tekstiviestiin lopulta vastattiin hieman tylyn sävyisesti, että osa on tilattu, eikä ole vielä tullut. No tämän jälkeen ilmeni vielä toinen vika, josta ei meille sitten laisinkaan ilmoitettu, ja tähän piti tilata osia Ranskasta asti. Kaksi viikkoa meni, ja marssimme kyllästyneinä autohuoltoon. Toinen kaveri oli siellä ihan ihmeissään, että "Eikä Jykä ole ilmoittanut teille mitään...?". Ei ollut paljoa Jykä ilmoitellut ei, tällä reissulla tosiaan vasta kuulimme tästä toisesta viasta ja siitä, että osia piti tilata Ranskasta. No kahden päivän kuluttua auto oli valmis, ja tässä välillä soitettiin ja kysyttiin, että vaihdetaanko tuo aina loppuun kulunut laturin hihna. Eli tämä kaveri toivottavasti oppi virheestään. Jos ei halua/jaksa työpäivän lopussa soittaa, niin laita vaikka tekstari. Asiakasta kuitenkin kiinnostaa miten homma etenee, eritoten jos kyseessä on maksava asiakas. ;) Selvennykseksi kuitenkin, että tuo toinen vika oli samaa pakettia edellisen vian kanssa eli korjaamolla ei siis tehty mitään vikojen korjausta ilman lupaamme, jote tästä heitä ei voi moittia.

Lisäksi tatuoijakin ehti tässä kuukauden sisään tehdä oharit, hän oli merkannut kalenteriinsa yhdeltätoista. Me olimme paikalla kahdeltatoista kun aina olemme tähän mennessä kahdeltatoista aloittaneet (viime kerralla oli vielä juttua, siitä että jos ei ole erikseen sovittu niin aloitetaan kahdeltatoista). Yhden ajan mieheni ehti kerran unohtaa, ja viime kerralla vaihdoimme puhelinnumeroita, ja sanoimme että jos meitä ei näy niin soita. No ei kuulunut soittoa, ajoimme aivan turhaan Ylöjärveltä Turkuun ja hommasimme autonkin lainaksi tätä varten kun omamme oli siellä huollossa. Vähän yli 12 kun olimme perillä, hän oli häipynyt, eikä päässyt enää paikalle. Hän lupasi ilmoitella mahdollisimman pian korvaavaa aikaa, mutta ei ole kuulunut...

Joten mitä tästä opimme, jos kaikki ei mene putkeen niin ilmoita. Aikataulut muuttuvat, väärinkäsityksiäkin sattuu, eivätkä ne kaada maailmaa, kun niistä sovitaan. Pikku hiljaa vain on alkanut oikeasti nyppimään tämä homma, kun tämä ilmoittamattomuus tuntuu olevan jokin kevään muoti-ilmiö. Itse ymmärrän varsin hyvin soittokammoisena sen, että mikäli joku ei halua soittaa. Se tekstari on ihan yhtä käypä yhteydenotto. Pääasia on että ilmoittaa jotenkin.